Missä skenaario suurten ikäluokkien riittävään hoivaan?

Ikäihmisten määrän kasvuun ei ole varauduttu riittävästi. Kuvitellaanko, että rahat riittävät kaikkeen silloin, kun niitä todella tarvitaan, vai uskotaanko liikaa lainan voimaan?

On pelkona, että nykyiset ja tulevan ikäihmiset vajoavat köyhyysloukkuun, kun omat eivätkä kunnan rahat riitä elämiseen ja riittävän hoivan saamiseen.

Suurelle osalle eläkeläisistä toimeentulo on tiukassa. Rahat eivät riitä kunnolla ruokaan, vaatteisiin eikä hyvinvointiin, vaikka Kela saattaa maksaa jopa osan vuokrasta. Kaikki eläkeläiset eivät ole suinkaan rikkaita, vaikka niin kuulee usein väitettävän.

Eläkkeellä heidän kuuluisi saada nauttia niistä säästöistä, jotka he ovat veroissaan maksaneet. Mutta miten yhteiskunta palkitseekaan tämän säästön?  He saavat koko ajan pienenevän eläkkeen, koska heidän leikatulla eläkkeellään kerrotaan kerättävän varmuuden vuoksi ns. suurten ikäluokkien eläkettäNyt eläkkeellä olevat suuren ikäluokan edustajat ja eläkkeelle jäävät eivät hyödy tästä säästämisestä. Hyödyn eläkkeiden jatkuvasta leikkaamisesta kantavat vain vakuutusyhtiöt, jotka keräävät kassaansa jatkuvasti ikäihmisten eläkkeestä rajusti leikattua tuloa ja sijoittavat ne maailmalle kasvamaan korkoa ja kerryttämään eläkeyhtiöiden omaisuutta, jota ei kuitenkaan jaeta eläkeläisille, vaikka siihen olisi varaa.

Eivätkö ikäihmiset ole huomanneet, tienneet tai ymmärtäneet, että näin tapahtuu? Vuosikymmeniä puhuttiin, että kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään, eläkejärjestelmä ei tule sitä kestämään ilman radikaaleja muutoksia ja muutoksia tehtiin. Leikattiin rajusti eläkeläisten tuloista. Miksi leikataan yhä?

Kun Suomi oli syvässä lamassa 1990-luvun alkuvuosina, niin eduskunta puuttui eläkkeisiin. Eläkkeet nousivat vuodet 1962-1977 samassa suhteessa kuin palkatkin. Vuonna 1977 noususta kuitenkin leikattiin 50% (ns. puoliväli-indeksi). Näin mentiin vuoteen 1995 asti, mutta vuoden 1996 alusta eduskunta pudotti edelleen nousun 20:een %:iin (ns. leikattu-indeksi).

Eläkerahoista ei ole tullut puutetta. Vaikka vanhuuseläkkeellä olevien lukumäärä on kasvanut 25 vuoden aikana runsaalla puolella miljoonalla ihmisellä, siitä huolimatta eläkerahastot ovat kasvaneet. 

Rahastot olivat vuonna 1995 noin 4,1 kertaiset maksettuihin eläkkeisiin verrattuna. Vuoden 2019 lopussa ne olivat jo 7,1 kertaiset. Eläkevarat olivat vuonna 1995 noin 21,4 miljardia euroa, joka oli 23,5 % bruttokansantuotteesta) ja vuonna 2019 ne olivat jo 218 miljardia euroa, joka on 90,8 % bruttokansantuotteesta. 

Työeläkejärjestelmän eläkevarat kasvoivat vuoden 2020 aikana 7 miljardilla eurolla, ollen vuoden lopussa 225 miljardia euroa (www.etk.fi/tutkimus-tilastot-ja-ennusteet/tilastot/tyoelakkeiden-rahoitus/tyoelakejarjestelman-elakevarat-ja-rahavirrat/).

Eläketilanteen korjaaminen on eduskunnan asia. Sitä ei ole kuitenkaan korjattu eikä asiaa olla juurikaan edes ihmetelty. Olisiko syynä se, että asiantilaa ei ymmärretä ja tunnisteta vai eikö tämä ole monenkaan edustajan kohdalla ajankohtainen asia. Uskon kuitenkin heidän vanhempansa ja isovanhempansa kärsivän mahdollisesti tietämättään tilanteesta. 

Ihmettelemme suuresti, myös sitä, etteivät kunnatkaan älähdä eläkeläisten asiasta? Onhan selvää, jos ikäihmiset saisivat heille kuuluvan eläkkeensä, olisi heillä varaa käyttää myös omaan hyvinvointiinsa huomattavasti enemmän kuin nyt. Se hyödyttäisi myös koko yhteiskuntaa, koska suuri osa eläkkeestä käytettäisiin kunnan alueella tarjottaviin palveluihin. Uskomme myös, että tarve kunnan ikäihmisille maksettavista avustuksista vähenisi tuntuvasti.

Mi on se Vantaan strategia, joka tähtää suurten ikäluokkien hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisäämiseen niin kotona kuin palvelukodeissakin?

Leave A Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *